Kova tuuli puita riepoo,
lehdetkin jo maahan tippuu.
Sisältäkin on jokin irronnut,
on kuin olis pala lähtenyt.

Päivät tuijotan näyttöruutua,
eikö tule viestiä ulkomaalta,
miten se lapsi siellä pärjääkään,
äidin sydän on rempallaan.

Istahdan välillä kiikkustuoliin,
otan kutimen käsiin suuriin.
neulon nuttua lapsenlapselle,
elämä tuntuu silloin jatkuvalle.