Me ollaan samaa kokoa ja pyynnöstä aloin tyhjentämään vaatekaappiani.Housut oli isoin toivomus,

mutta sitä muutakin alkoi kertymään kassikaupalla.Kirpputoriltakin hain lisää,(80vuotiaalle ei niin uutta.

Nyt ne olis vietävä perille, valtatieltä kääntyy pitkä ja mutkanen tie syrjäkylälle.Sovitus vähän jännittää.

Sukkaa ,lapasta, omakutosia neuleita,Näin pääsee niistä eroon ja talvella voi taas kutoa uusia.

Haettiin korjaamolta sukulaisen auto,se piti viedä omistajalle.

Ajanko Rellua vai Mersua,no parempi kun on tutumpi auto.

Valtatielle sitten käännyttiin, vettäkin satoi kaatamalla.

Missä on pyyhkijän säätönappi, sekin jäi kysymättä.

Tankkiauto ajoi puskuri perässä kiinni,

Ei siinä mikään auttanut kun

näkyvyys oli melko heikko.

Perille  pääsin kuitenkin onnellisesti,

Onneksi ei tarvinnut ajaa Helsinkiin asti.

kukin vuorollaan paremman elämän toivossa onneaan etsimään.Passit piti hankkia ensin ja matkarahat.Laivamatka kesti useampia viikkoja, laivanvaihto oli Englannissa josta matka jatkui New- Yörkiin.

Sukututkimusta tehdessä ja nykyään netistä sain selville viimeisenkin sisaruksen elämänvaiheet.

Kaikki menivät naimisiin paitsi yksi, saivat lapsia,kuka yhden kuka useampia.Sinne he jäivät asumaan,vain yksi sisaruksista

kävi Suomessa,ja useampia lastenlapsia ja heidän jälkeläisiään.

Vanhoiksikin he kaikki elivät, 90v. molemmin puolin.Isoisäkin kävi Amerikoissa ja mummo hoiti lapset ja kodin silläaikaa.

Mummo elikin 97,5 vuotiaaksi ja äiti on ylittänyt jo kaikkien ikävuodet.

Nyt kun ei enää työhuolet paina.

Nukkuisit aamulla pitkään ja nauttisit,

Mutta kun herää jo kukonlaulun aikaan.

Matkusta nyt kun ei rahahuolet paina,

mutta kun tulee monenlaista vaivaa.

Innostus on loppunut moneen asiaan

,Jotenkin sen päivän saa iltaan kulumaan.

Syntymäpäiviä viettämään.

Laukut jo valmiiksi pakattiin,

ja kaikki valmiiksi mietittiin.

Sitten iskikin kuume ja yskä

lääkäriin lähtö tulikin sitten.

No eihän se siitä parantunut

luovuttaa täytryi, ei muu auttanut.

Isäntä lähtikin yksin matkaan

pois kun tuli niin yhtä oli sairas..

Tuulikin näin kylmästi talvella puhaltaa.

kesä olis parempaa matkustusaikaa.

Isosiskolle minun syntymä oli suurikin järkytys, meillä on ikäeroa n.3vuotta.Äitin piti minua jatkuvasti hyysätä ja mustasukkaisuus  tuli siskolle mielipahaksi kun jäi vähemmälle huomiolle.Siinä se vaiva kuitenkin parani ja lapsuus alkoi.

Sain seuraavan siskon jo 1.3 vuoden kuluttuaja en muista kun sen että yhdenvertaisina leikit leikittiin.Sisaruksia tuli sen jälkeenkin, ja yhdessä aloitettiin koulunkäynnit.Koulu olikin lähellä, pellon poikki tai metsäpolkua ehti riviin kun kello soi.

Yläaste oli kirkonkylällä ja sinne kuljettiin linja-autolla.Kävin 10 luokkaa ns. valinnaisluokan viimeksi.

Sen jälkeen tulikin työnhaku jo ajankohtaiseksi kun kotona oli paljon elätettäviä eikä ollut kun muutaman lehmän maitotili.Isä kävi kyllä joskus tilapäistöissä ja äitikin autteli rahan hankinnassa.Kotona auteltiin kykyjemme mukaannuorasta lähtien.

Olin n.16 vuoden ikäinen kun äiti rupesi hankkimaan minulle ja siskolle työtä. Olimme poimimassa viinimarjoja kun kaksi  rouvaa tuli kirkonkylältä tarjoamaan piianpaikkaa. Niin meidät palkattiin siltä istumalta, minä sain paikan rakennusmestariperheestä ja sisko opettajaperheestä. Asuimme pienessä hellahuoneessa ja kuumakin siellä oli.

Kolme vuotta viihdyin kahden pojan kaitsijana ja sitten ajattelin että pitäis alkaa koulujakin käymään tulevaisuutta varten.Pyrin ammattikouluun pukuompelulinjalle, sitä kesti 2vuotta.Kävin kotosalla joka toinen viikko,Linja-auto jätti pienen kylän tienhaaraan ja siitä piti kävellä n,10 kilometrin matkä kotia, Joskus jätin polkupyörän erään talon pihalle puoilmatkassa tai sitten käveli 'tätini kotiin ja sieltä pyörällä kotiin.

Koulun loputtua tulikin työnhaku eteen.Pääsin kappatehtaalle töihin ja siitä se nuoruus varsinaisesti alkoi.Asuttiin viiden tytön kanssa kerrostalokolmiossa ja porukassa hullaannuttiin tanssi ja muihinkin rientoihin.Poikiakin riitti ja alkoholiakin kokeiltiin.Kotona kävin harvakseltaan junalla. asemalta joskus sisko haki kun oli pitkä matka kotia.Menomatkan velipoika vei linja-autoasemalle traktorilla, josta jatkoin junalla työpaikalle.

Viihdyin siinä työpaikassa 2,5 vuotta.Sitten tekikin mieli vähän suurempaan maailmaan.Sain työpaikan Etelä-suomesta.Siihen mennessä olikin jo suurimmat nuoruudenhullutukset koettu.Tanssimassa kyllä käytiin ja yritettiin elämänkumppania hakea. Iltaisin suoritin työn ohella tämän nykyaikaisen keski koulun ja jatko-opinnoillekkin pyrin. Mutta nnihän siinä kävi että löysin miehenpuolen ja esikoinen teki tuloaan.Muutin yksiöön ja viikonloppuisin kävin miesystävän luona toisella paikkakunnalla missä hän oli töissä.Viimeisenä raskausaikana menimme vihille joulun alla ja muutin tehdaspaikkakunnalle. asuimme miehen työsuhdeasunnossa. poika syntyikin vuoden alussa.Miehen sukulaiset oli ruotsinkielisiä ja ainoa isompi ongelma avioliitossa oli kieli, ja kulttuurierot. Pojat oppi kaksikieliseksi ja siitä on ollut ainakin nuoremmalle suuri hyöty.

Kolme vuotta viihdyin kotona ja kun aloimme rakentamaan omakotitaloa, lähdin tyäelämään lainarahoja lyhentämään.Pääsin paikalliseen pukutehtaaseen. Sitten rupesin odottamaan kuopusta ja jäin  äitiyslomalle.Vanhin poika aloitti sopivasti koulunkäynnin, heillä on yli 7 vuotta ikä eroa ja sain olla kotona. Aloitin taas työssäkäynnin kuopuksen ollessa 2vuotias. Sitten alkoi se lamakausi ja ja jouduimme työttämiksi samaan aikaan.Kävin työllisyyskursseja puhtauspalvelu ja sairaala-alalle. Harjoitusjaksoja oli kaupungilla ja sairaalassa.

Viisikymppisenä sain vakipaikan kaupungiltaja sitä tein eläkeikään asti, loppuajan työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairauksiakin sattuimatkan varrella. Ulkomaan matkojakin tehtiinja elämä meni tasaista tahtia eteenpäin.

Nuorempi poika muutti ulkomaille töihin kun on hyvä kielitaito. Vanhimmalla on kaksi poikaa ja niitä on paimenneltu yli 10 vuotta.Nyt kun ollaan eläkkeellä niin ilman niitä on hiljaiseloa vietetty tässä samassa talossa.

  ,,.

Näin 70-senä on aikaa ajatella elämän kulkua. Olen ajautunut kauas kotiseudulta ja mietin minkalaista olisi asua juurillaan.

Jotenkin sinne kaipaa ja kerran vuodessa veri sinne vetää.. Vain siellä kokee sen rauhan ja elämän todellisuuden niitä maita

ja seutuja kun tallustaa niin tuntuu että jalat on maassa.Iltaisin ja öisin unelmissa kuljen savusaunaan, käyn marjametsässä ja sukulaisia tapaamassa. Siitä saa taas vuodeksi voimaa .

Jokainen eletty päivä tekee jokaisesta eilisestä onnellisen unen ,ja jokaisesta huomisesta toiveikkaan haaveen.

Kun katsot taaksesi- kiitä,

Kun katsot ylös- toivo,

Kun katsot eteenpäin-usko.